Raksa puolella alkoi tiistaina korjausrakentamisen kurssi ja tunnilla tutkittiin ja keskusteltiin rakennustyyleistä eri vuosikymmenillä.
Viime vuoden tapaan päätimme tutustua vanhoihin rakennuksiin netistä löytyvän Google Maps pohjaisen Salon arkkitehtuurikävelyn kanssa. Katseltiin teoria päiviä ja Forecan sääennustuksia ja niitä kahta verratessa todettiin, että se on sitten nyt heti tai sitten myöhemmin sateessa. Päätettiin yksimielisesti nauttia arkkitehtuurista auringonpaisteessa 😊
Matkaan lähdettiin taas torin ympyräparkista ja suunnaksi otettiin ihan aluksi Lukkarinmäki. Siellä katsottiin perinteinen kotkanpesä eli Villa Nordell, ”Pirunpesä” – Lindforsin talo , Salon Pyhänristin tsasouna ja Nuotiontalo. Toki muitakin rakennuksia katseltiin, mutta nämä nostot tulivat tuolta sovellukselta.
Tässä vähän tietoja tuosta tsasounasta
Uskelan kirkon alapuolelta löytyy toinen sakraalirakennus, ortodoksinen Salon pyhän ristin tsasouna, joka valmistui vuonna 1990. Rukoushuoneen on suunnitellut salolainen Arvo Happo karjalaista pyöröhirsityyliä mukaillen. Rukoushuone toimii osana Turun ortodoksista seurakuntaa. Tsasouna uhkaa jäädä oikoratahankkeen alle.
Kun lukkarin mäkeä oltiin kierretty ristiin ja rastiin suunnattiin Suojeluskunta talolle eli Siniselle talolle.
Rakennuksen suunnitteli Erik Bryggman arkkitehtitoimistonsa yhtenä varhaisimmista töistä.
Bryggman piirsi puurakenteisen rakennuksen klassismin tyyliin. Vuonna 1924 valmistuneessa suojeluskuntatalossa näkyvät välimerelliset piirteet kuten antiikin aikoja heijastelevat pilasterit, pylväät ja koristeaiheet. Sota-ajan jälkeen rakennus siirtyi Uskelan Maamiesseuralle, jonka aikaisessa käytössä entistä suojeluskuntataloa ryhdyttiin kutsumaan ”Siniseksi taloksi”.
Tästä suunta kohti valtion virastotaloa.
Sota-ajan jälkeen rakentaminen Suomessa keskittyi 1940–50-lukujen taitteessa jälleenrakennukseen ja sotakorvaustuotantoon. Muun muassa monet julkiset rakennushankkeet toteutuivat vasta myöhemmin 1950-luvulta lähtien. Samaan aikaan funktionaalinen ajattelu korosti rakentamisen selkeyttä ja toiminnallisuutta. Vuonna 1957/1958 Kirkkokadulle valmistunut valtion virastotalo – sittemmin poliisilaitos – on aikansa tarkoituksenmukaisuutta ilmentävä rakennus, jonka suunnittelusta Rakennushallituksessa vastasi Georg Wikström. Vuonna 2018 poliisilaitoksen ulkoasu sai uutta ilmettä, kun hollantilainen taiteilija Leon Keer teki rakennuksen eteläpäätyyn muraalin UPEA18-taidefestivaalin yhteydessä.
Pienen koukkauksen jälkeen päädyttiin Leinon kulmalle.
Salon kaupunkikuvan näyttävimpiä rakennuksia jo 1920-luvun alusta lähtien on Leinonkulman kivitalo osoitteessa Helsingintie 5 (ja Rummunlyöjänkatu 9). Vuonna 1923 valmistunut, arkkitehti Alexander Nyströmin suunnittelema ja E. & J. Leino -yhtiön rakennuttama liike- ja asuinrakennus on säilynyt pääosin alkuperäisessä asussaan.
Jyhkeää klassismia edustava talo oli valmistuessaan Salon ensimmäinen kolmikerroksinen rakennus. Katutasoon valmistuivat liiketilat Leinon tehtailijaveljesten rautakaupalle sekä muutamille muille kivijalkaliikkeille.
Toisen kerroksen tiloissa toimi alkujaan E. & J. Leino -yhtiön pääkonttori. Leinonkulman kolmannessa kerroksessa sijaitsivat Juho Leinon ja Jalo Leinon yksityisasunnot. Talo sisustettiin Leinon tehtaiden omalla tuotannolla ja varusteluun kuuluivat muun muassa keskuslämmitys ja kylpyhuoneet.
Nykyisin talon sisälle katutasoon voi poiketa ihailemaan Leinonkulman alkuperäiseen tyyliin soviteltua kahvilan interiööriä.
Meritalo on entinen Joensuun kartanon väentupa, jonka vanhin paritupatyyppinen osa on rakennettu 1840-luvun alussa.
Rakennuksessa toimi Salon eli entisen Uskelan ensimmäinen kansakoulu vuosina 1873-1906. Koulutoimintaa varten rakennettiin eteläpäädyn suuri sali sekä kuisti vuonna 1875.
Elokuvateatteri ja kulttuuritalo Kiva
Kivan rakennuttajana toiminut Salon Seudun Sanomalehti Oy kaavaili 1930-luvulla Horninkadun ja Inkerinkadun kulmaukseen liike-, asuin- ja elokuvateatterirakennusta. Suunnittelijana toimi arkkitehti Erik Bryggman, joka myös hahmotteli em. kokonaisuutta. Rakennuttaja kuitenkin luopui alkuperäisestä ajatuksesta, ja Horninkadun varrelle valmistui vuonna 1938 yksistään Elokuvateatteri Kiva. Siitä tuli tyyliltään puhtaimpia ja rakennushistoriallisesti mielenkiintoisimpia kohteita Salossa. Bryggman piirsi rakennuksen viistosti kohti tontin takaosaa vetäytyväksi kokonaisuudeksi, joka on arkkitehtonisesti funktionalismia edustavimmillaan.
Myös sisätilat huokuivat funkiksen uudenaikaisuutta. Eteisaulan avara ja valoisa linjakkuus jatkui elokuvasalin eleettömän pelkistetyssä ilmeessä, jota täydensivät putkirakenteisten katsomoistuimien rivistöt.
Kivan myöhempää käyttöä 1960–70-lukujen taitteesta lähtien leimasi vakiintumattomuus ja monesti myös tyhjillään oleminen. Vuonna 2005 Kiva avattiin kunnostettuna kulttuuritalona sen alkuperäistä luonnetta ja rakennustaiteellista tyyliä kunnioittaen.
.png)